keskiviikko 22. toukokuuta 2013

AAMUT VIIKARIN KANSSA


JEE keittiöstä kuuluu ääniä, äippä on herännyt . Äkkiä pöydälle...


Paijaus - sessio voi alkaa...


Juuri sieltä leuan alta, tekee niin kutaaaaaaa....


hurrrrrrrr <3


Kuluu noin 5 min ...  Sitten aloitetaan hommat. Tänään kuvaamme äipän neulomuksista Ecuador- takin valmista melkein puolikasta, jännä vai mitä ? Se nainen on ihan tohkeissaan kulkenut tuo homma kainalossa täällä ja neulonut sitä aina kun on muilta hommiltaan ehtinyt. Tärkeämpiäkin niitä kun on . Ei me kissat laiskaa henkilökuntaa kauaa katsella hyvällä.



Tästä pitää kuulemma ottaa kuvia kaikista pakollisista kulmista. On se niin suloinen tuo ihminen kun se on niin innoissaan jostakin ...


Suuri KISSAPETO vainuaa saaliin...


JA HYÖKKÄÄ !!!


KIINNI JÄIT , OLEN VOITTAMATON JA LOISTAVA SAALISTAJA.


Riehumiseksi meni loppuaika. Kyllähän niitä kuvia jo tulikin otettua : )


Minä olen taas itse kaivanut ompelukoneen esille ja ommellut äidiltä jääneistä perintökankaista vähäsen tarpeellista vaatekaapin täydennystä.


Tästä ihanasta puuvillabrodyyristä tulee hihaton pusero.


Ja yhden yöpaidan olen jo saanut valmiiksikin. Jatkan ompeluhommiakin taas kun on pakko saada uusia vaatteita ja äidin kankaita on vielä joitakin jäljellä. Hänellä oli todella mittavat varastot kaikkia käsityömateriaaleja ja tarvikkeita. Tyttäret ovat hyödyntäneet niitä vielä yli 10- vuotta hänen poismenonsa jälkeenkin . Kirjontamateriaalit ja virkkuulangat ovat minun osaltani saaneet elellä melko rauhassa , mutta nekin taidot kyllä on minulle äidin ja isoäidin ansiosta opetettu. Tuo neulominen kun vain on kaikista näistä hommista se kaikkein rakkain ja ehkä jo hitusen pakkomiellekin. Olen kyllä iloinen että noita kirjottavia liinoja ja muita löytyy varastosta sillä koskaan ei tiedä milloin inspiraatio iskee.
 Nyt on pakko mennä keittiötä siivoamaan ja heittämään nuo kulahtaneet ruusutkin jo pois ikkunalaudalta. Eivät ole enää mikään varsinainen ilo silmälle ; )
Lähetä kommentti