Takkini edistyy, vaikkakaan ei tällä viikolla kovinkaan hurjaa tahtia. Poikamme on ollut sairaana ja nyt on äitiä tarvittu muihin hommiin kuin neulomisiin. Hänellä oli karmea vatsatauti / flunssa ja äidille oli kammottavaa katsella kun nuori mies raukka kärsi niin. Olen aina muutenkin inhonnut vatsatauteja , ne vetävät kyllä kenet tahansa avuttomaksi sängyn ja wc:n läheisyyteen. Apua tarvitaan kun ei pysty mitään muuta ajattelemaankaaan saati tekemään kun vatsassa myllää niin . Nyt onneksi poika on jo parempi ja elämä rupeaa taas voittamaan. Neste ja nyt jo ruokakin pysyy sisällä ja olo on jo hänellä paljon parempi :)
Nyt voin jatkaa takkini loppuun ja ei tässä enää kauhean pitkää matkaa ole jäljelläkään. Vyötärön muotoillut on tehty jo ja nyt vain jatkan niin kauan alaspäin neulomista kun pituus on mielestäni sopiva. Nuo reunojen ympäri neulottavat nappilistat ja kauluksen- ja helman reunukset tehdäänkin tässä mallissa kaikki yhdellä kertaa pyörönä, eli taas jotakin uutta mitä en ole ennen tehnyt tuolla lailla, jee. Saa nähdä miten onnistun siinä......Päivittelen taas seuraavaksi kun takki on valmis .
Hihan yksityiskohta. Tein tuon hihojen raidotuksen niin että vaihdoin värin nurjalla kerroksella, sitten neuloin kerroksen oikein ja lopuksi päättelin nurin. Niin sain hihan reunaan kaksi sinistä raitaa. Ensimmäinen on kapeampi kuin tuo päätelty reuna.
Pakko laittaa vielä loppuun söpön hoitajan kuva. Kuka mukamas väittää etteivät kissat kiinny ihmisiin. Tämä uskollinen kaveri ei poistunut potilaan viereltä koko sinä aikana kun hän sairasti. Välillä kävi kissakin syömässä ja laatikollaan, mutta muuten oli potilaan vieressä koko ajan. Joko nukkui jaloissa tai sitten seurusteli tällä lailla ihan vieressä kuten kuvassa näkyy. Parempaa ystävää ei sairauden hetkellä voisi toivoa . Ihana kisu <3
14 kommenttia:
Vattataudit on minusta niitä kaameimpia...Noro virus oli meidän koko poppoolla aikoinaan ...jaiks... Meidän poikakatti makasi minun vattan päällä kun olin kuumeessa,mihinkään ei lähtenyt tuokaan <3 Minun takki ei edisty ollenkaan noin nopiaan :)
Ne tosiaan on. Kissat on tosiaan tunnollisia hoitajia. Ihania otuksia <3 Sun takki näyttää tulevan ohuemmasta langasta. Siinä on paljon enemmän neulomista :)
Tuo on niin ihanan värinen ;o)
Kiitos, tykkään itsekin :)
Voi miten kaunis takki tulossa!
Vatsatauti on kamala... Meilläkin kolme viidestä siihen sairastui viikon alussa, onneksi kaikki olemme nyt kunnossa!
Oi kiitoksia :) Kiva kuulla että olette kaikki toipuneet jo kammottavasta taudista. Meillä tähän mennessä siihen sairastui poika . Mieheni ja minä olemme ainakin vielä välttäneet sen .
Ennen vanhaan tosissaan vanha väki puhui, että kissa kiintyy paikkaan, ei ihmiseen. En usko, en sitten pätkääkään! Kyllä herrat jo selvästi todistavat jotain ihan muuta ♥
Olen samaa mieltä. Meidän nuorempikin kissa on ihan onneton aina jos hänet jättää hetkeksikin ilman ihmisiä kotiin. Poikamme perään molemmat kissat ihan itkevät ovella pahimmillaan kun poika lähtee jonnekin. Kun poikamme on pidempään opiskelijakämpillään, tultuaan kotiin hänen perässään ja sylissään on aina päivän verran kauhea ruuhka kun kissat tunkevat kummatkin syliin ja haluavat huomiota.
Näin ne kisut ja koirulit meitä hoitaa, ihana hoitaja:)
Niin, kyllä meidän vaan kelpaa . Hoitaja on parasta A-luokkaa meidänkin perheessä <3
Meillä ainakin kissat ovat kiintynyeet meihin ihmisiin. Ovat niin onnellisa kohdatessaan ja selvästi toinen tykkää minusta enenmmän ja toinen taas miehestä!
Ihana kissa, kyllä ne ossaa hoitaa sillon ku näkevät että toinen sairastaa. Ja todella kyllä ne kiintyvät ihimisiin. Ihana tuosta neuleesta tullee.
Meillä on molemmat kissat valinneet ykköskaverikseen poikamme. Aina hänen ollessaan täällä kotona hanellä on kaksi fania koko ajan kintereillään. Poikaparka kompastelee koko ajan jaloissa pyöriviin kissoihin. Kivaa aina tietysti tulla kotiin kun näkee että on kaivattu.
Kiitoksia. Kisu on meidän kultamme ja taidamme kyllä kaikki olla myös hänen hanejaan, sen verran sylikissa hän on.
Lähetä kommentti